Aili Alpontytär otettiin sillä ajatuksella, että siitä olisi isälleen rotuistaan seuraa ja pennuistakin haaveiltiin. Aili oli alusta asti hurmaava luonteeltaan ja ulkonäöltään, sen lyhyt näyttelyura on sitäkin menestyksekkäämpi. Kolmesta pentunäyttelystä kaksi BIS-sijoitusta.

Harmillisesti Ailin terveys ei ollut priimaa ja puolen vuoden iässä ontuman vuoksi tutkitusta etujalasta löytyi olkavarresta irtopala. Olkapää operoitiin ja Aili toipui hyvin. Pentuhaaveet oli kuitenkin laitettava syrjään ja Aili steriloitiin heti, kun se oli mahdollista. Toivottavasti Aili saa toimia tulevaisuudessa kuitenkin pentujen leikittäjänä.

Aili on terveystarkastettu laajasti ja muutoin terveydeltään ihan mallikas, joten toivottavasti meillä on pitkä yhteinen elämä vielä elettävänä. Aili on tärkeä koko perheen koira, joka on helppo ottaa mukaan kaikkialle ja sen takia se pitääkin minulle usein seuraa töissä.

Paimentamassa Aili on käynyt muutaman kerran. Aktiivisemmalla ihmisellä sillä voisi olla lahjojakin, mutta emmeköhän me silloin tällöin käy ja, jos ainakin paimennustaipumustesti kokeiltaisi.